Henkilöhistoria on suosittu historiakirjallisuuden laji, nykyisin myös tieteellisen historiantutkimuksen puolella. Tähänastinen tieteellinen pohdinta on keskittynyt 1800- ja 1900-lukujen historiankirjoitukseen. Henkilöhistoria ja varhaismoderni aika siirtää tarkastelun varhaismoderniin aikaan (n. 1500-1800). Teos kysyy, mitä aikakausi tuo henkilöhistorialliseen tutkimukseen ja mitä erityistä henkilöhistoria paljastaa varhaismodernista ajasta.

Varhaismodernin henkilöhistorian historiaa lähestytään paitsi perinteisen suurmieshistorian, myös varhaisten naisten henkilöhistorioiden kautta. Teos nostaa esiin myös varhaismodernin henkilöhistorian käsitteellisiä, teoreettisia ja metodologisia haasteita sekä ratkaisuja niihin. Esimerkkihenkilöt konkretisoivat tieteellistä keskustelua ja osoittavat, että tutkimukseen pohjautuen voi luoda suurta yleisöä kiinnostavaa sisältöä.