Vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli ensimmäinen kansallinen järjestö.
SKS:n alkuvuosikymmenten julkista profiilia leimasivat suomen kielen standardisointi ja
kehittäminen sivistyskieleksi, kansallisen historiakuvan rakentaminen sekä kansakunnan
ideologinen yhtenäistäminen ja isänmaan rajojen maantieteellinen määrittäminen. Nämä tavoitteet
motivoivat myös sitä kansanrunouden, muinaismuistojen, suomenkielisen kirjallisuuden ja
kansallisten arkistolähteiden kokoamista, joka suomen kielen kehittämisen rinnalla asetettiin Seuran
keskeiseksi tehtäväksi.