Runoilija latomossa on tutkimus Aaro Hellaakosken Jääpeilistä (1928), joka on paitsi suomalaisen modernistisen runouden edelläkävijä ja klassikko, myös maamme ensimmäinen typografisesti kokeellinen runokokoelma. Tutkimuksessa Jääpeili asetetaan kirjallisuushistorialliseen kontekstiinsa tarkastelemalla sitä suhteessa kotimaiseen modernismia ja kirjataidetta koskevaan aikalaiskeskusteluun sekä kansainväliseen visuaalisen runouden traditioon.

Tutkimuksen pääpaino on Jääpeilin runojen ja kokoelman typografisen ulkoasun syntyhistoriassa, jota tarkastellaan käsikirjoitusten ja korjausvedosten valossa. Aineistoon sovelletaan geneettisen kritiikin menetelmää, joka yhdessä runsaan kuvituksen kanssa tuo esille Hellaakosken kirjoitusprosessin ja kokoelman typografisen ulkoasun toteutuksen eri vaiheet.

Teos on suunnattu kirjallisuudentutkijoiden ohella luovasta kirjoittamisesta, runoudesta, modernismista, avantgardesta, kirjahistoriasta ja typografiasta kiinnostuneille lukijoille.