Viisi kirjaa ja viisi tarinaa Helsingin historiasta

Tänään 12. kesäkuuta vietetään Helsinki-päivää! Pääkaupungin historia on monille tuttu, mutta siihen sukeltamalla kohtaa loputtomasti uusia kiinnostavia tarinoita. Kokosimme alle viisi mielenkiintoista kurkistusta Helsingin menneisyydestä - tutustu myös kirjavinkkehimme ja kohtaa tuttu kaupunki uusin silmin!

Tarjoamme Helsinki-päivän kirjavinkit 25 % alennuksella sunnuntaihin 16.6. asti.

 

Kampin tupakkaplantaasit


Kauppias, ravintoloitsija ja myöhemmin pormestari Anders Byström (1724-1802) kiinnostui Ruotsissa ollessaan tupakanviljelystä, ja halusi kokeilla miten sama onnistuisi Suomessa. Byström vuokrasi tupakanviljelyyn sopivaa maata Hietalahden rannasta Kampista, ja ennen pitkää toimittikin Helsingin tupakkakehräämölle pari tuhatta kiloa tupakanlehtiä vuodessa. Byströmin tupakka ylitti jopa parhaaksi katsotun hollantilaisen laadun, ja kalliin tuontitavaran korvaaminen kotimaisella tuotannolla katsottiin ansiokkaaksi teoksi.

Byström antoi tupakkapelloilleen ranskankieliset nimet Fatigue, Pénible ja Inquiétude eli Rasitus, Vaikeus ja Huoli. Ne sijaitsivat suunnilleen nykyisellä Esplanadinpuiston alueella.

Jos olet kiinnostunut hyötykasvien ja puutarhanhoidon historiasta, suosittelemme tutustumaan Teija Alangon teokseen Malva ja mulperi - Poimintoja entisajan puutarhoista.

Huligaaneja ja sakilaisia Kalliossa


Lontoossa nousi 1800-luvun lopulla julkisuuteen uusi käsite - huligaanit. Työläiskaupunginosien erikoisesti pukeutuneet nuoret jengiläiset tappelivat, ryöstivät ja kävivät myös poliisien kimppuun. Lehdistö kauhistui uutta ilmiötä.

Helsingissä huligaanit, joita myös sakilaisiksi kutsuttiin, ovat osa 1900-luvun alun historiaa. Huliganismin keskuksena pidettiin erityisesti kolmea aluetta Kallion ja Sörnäisten aluetta. Siltasaarenkadun ympäristö oli levotonta seutua, Hakaniemen torilla trokattiin viinaa ja katuelämä linjoilla työllisti poliisia kovasti. Juopumuksen ohella yleistä olivat pahoinpitelyt, häiriöt kahviloissa ja ruokaloissa sekä vastarinta poliisia kohtaan. Myös eri jengien välienselvittelyt olivat tavanomainen näky Kallion ja Sörkan kaduilla.

Lue lisää sakilaisten Helsingistä Kari Koskelan mainiosta kirjasta Huligaanit.

Ruiskumestarin talon aave


Ruiskumestarin talo on monien mielestä yksi Helsingin hienoimmista museoista. Kantakaupungin vanhin puutalo Kristianinkadulla on poikkeus komeiden kivilinnojen lomassa. Vuonna 1859 talon ostanut ruiskumestari Alexander Wickholm istui mielellään pihakivellä piippuaan poltellen, ja hänen kuolemansa jälkeen kyseinen kivi siirrettiin Wickholmin haudan viereen. Tarinan mukaan Wickholmin henki ei tästä kuitenkaan pitänyt: ruiskumestarin talossa alkoi selittämätön ovien pauke ja ullakon kolina. Meteli loppui vasta, kun ruiskumestarin istumakivi siirrettiin takaisin talon pihalle.

Kummittelu ei kuitenkaan tähän loppunut, vaan vielä sotien jälkeen ovat helsinkiläislapset kertoneet nähneensä edesmenneen ruiskumestarin istumassa pihakivellään.

Pääkaupungin aavemaiseen historiaan pääsee tutustumaan Vanessa Kairulahden ja Karolina Kouvolan teoksessa Helsingin henget. Kirja käteen ja aavejahtiin!

Liisankadun Hollywood


Suomen Filmiteollisuus Oy 8SF) oli Suomen kaikkien aikojen suurin ja tuotteliain elokuvayhtiö. SF:n historia on yhtä suomifilmin legendaa: Tuntematon sotilas, Kulkurin valssi, Komisario Palmun erehdys...

Liisankadulla Helsingissä sijainneet SF:n studiot olivat elokuvatuotannon sydän. Huomaamattoman talon sisään kätkeytyi suomifilmin taikamaailma huippuvarustelluine studiohalleineen, lavasteineen, pukuhuoneineen ja salakäytävineen. Vaikka studioita ei enää ole, muistuttaa paikka edelleen kotimaisen elokuvan kulta-ajasta.

Suomen Filmiteollisuuden ja suomielokuvan historiaan pääsee sukeltamaan tutustumalla kiehtovaan uutuuskirjaan Unelmatehdas Liisankadulla.

Kalastajia ja pirtutrokareita Sörkassa


Sörnäisten kaupunginosa nousi 1800-luvun lopussa suureksi maalta muuttaneiden sulatusuuniksi. Voimakas kasvu toi mukanaan myös lieveilmiöitä: köyhyyttä, ahtautta, rikollisuutta ja väkivaltaa. Kieltolain aikaan salakuljettaminen ja pimeän pirtun myyminen oli monelle elinkeino ja portti alamaailmaan, josta ei ollut paluuta.

Vanhankaupunginlahdella asunut Karlssonien kalastajasuku tunnettiin myös taitavina salakuljettajina. Usean sukupolven ajan ammattikalastusta ja pirtun trokausta harjoittaneiden Karlssoneiden tarinan kautta avautuu kiehtova kuva laitakaupungin saarelaisista ja Toukolan ja Hermannin varjoisampien kujien asukkaista.

Kieltolaista ja Helsingin merellisestä historiasta kiinnostuneille suosittelemme lämpimästi Eero Haapasen suosittua teosta Sörkan rysäkeisarit.