Poetria nova selvittelee vanhan maailman kirjallista traditiota, josta keskiajan osalta ei ole aiemmin
ilmestynyt suomenkielistä kokonaisesitystä. Miten 1100-1300 -lukujen eurooppalaisissa kouluissa
ja oppikirjoissa perehdytettiin kirjoittamisen taitoon? Mikä oli sääntöjen ja uuden luomisen suhde
aikakaudella, jolloin kirjoittajien yleissivistykseen kuului retoriikka lähes erottamattomana osana
runousoppia? Miten "akateeminen" latinankielinen runousoppi suhtautui samanaikaiseen
kansankielisen runouteen tai esimerkiksi satiirin räävittömään nauruun? Poetria nova on sekä
hyödyllinen yleisesitys että uusia tulkintoja rakentava puheenvuoro. Sellaisena se on tarpeellinen
jokaiselle antiikin ja keskiajan kirjallisesta ja retorisesta traditiosta kiinnostuneelle lukijalle.